Kategoria: Sähkösopimus

Päivitetty syyskuussa 2026. Tämä artikkeli on kirjoitettu olennaisilta osin uudelleen. Sarjan alkuperäinen versio esitti, että hybridillä voisi syntyä yksinkertainen “myy 25 sentillä, osta 7 sentillä” -arbitraasi. Se oli virhe. Hybridin perushinta ei ole yksittäisen vartin todellinen ostohinta. Tässä versiossa aurinkosähkön optimointi johdetaan korjatusta mallista.

Kun kotitalouteen lisätään aurinkosähkö, jokainen tuotettu kilowattitunti tuo uuden päätöksen: käytänkö energian itse, myynkö sen verkkoon vai varastoinko sen myöhempää käyttöä varten?

Toisessa osassa johdettiin, että saman verkosta ostettavan energiamäärän ajoitusoptimi on pörssisähkössä ja lineaarisessa kulutusvaikutushybridissä sama. Aurinkosähkö tuo mukaan uuden kysymyksen: mitä tapahtuu, kun päätös muuttaa myös verkosta ostettavan energian määrää?

Mikä alkuperäisessä esimerkissä oli väärin?

Alkuperäinen esimerkki käytti 25 snt/kWh spot-hintaa aurinkosähkön myynnille ja 7 snt/kWh hybridin perushintaa ostolle. Tästä pääteltiin suoraan 18 snt/kWh erotus.

Se ei toimi näin. Jos hybridin perushinta on F, kuukauden spot-keskiarvo A ja yksittäisen vartin spot-hinta Pᵢ, hybridin kyseisen vartin marginaalinen energiakustannus on:

Pᵢ + F − A

Kallis vartti on siis kallis myös hybridissä. Jos ostat sähköä takaisin samalla 25 sentin vartilla, et osta sitä 7 sentillä. Perushinta on kuukauden hintatason ankkuri, ei reaaliaikainen varttihinta.

Ratkaiseva kysymys: pysyykö Q samana?

Toisen osan perusidentiteetti oli:

C_hybridi − C_pörssi = Q·(F − A)

Q on kuukauden verkosta ostettu energiamäärä. Aurinkosähkön kannalta on olennaista erottaa kaksi tilannetta.

Tapaus A: verkosta ostettava määrä pysyy samana

Oletetaan, että aurinkosähkön myyntipäätös on jo tehty ja sama määrä energiaa ostetaan verkosta joka tapauksessa. Päätettävänä on vain se, mille myöhemmälle vartille osto sijoitetaan.

Tällöin Q ei muutu. Hybridin ja pörssin välinen Q·(F − A)-ero on vakio, joten takaisinoston paras ajankohta määräytyy samoista spot-hintaeroista kummassakin sopimuksessa.

Aurinkosähkö ei tässä tapauksessa synnytä hybridille erillistä ajoitusarbitraasia.

Tapaus B: oma käyttö vai myynti muuttaa verkko-oston määrää

Nyt verrataan kahta aidosti erilaista vaihtoehtoa yhdelle aurinkokilowattitunnille:

• Käytä itse nyt: aurinkosähkö korvaa muuten tarvittavan verkko-oston.
• Myy nyt ja kuluta myöhemmin: aurinkosähkö myydään verkkoon ja vastaava joustava kulutus ostetaan myöhemmin verkosta.

Jälkimmäisessä vaihtoehdossa verkosta ostettava energiamäärä on suurempi. Siksi Q·(F − A) muuttuu ja hybridin hintataso voi aidosti vaikuttaa käytä-itse-vai-myy -päätökseen.

Jos takaisinosto osuu keskimäärin kuukauden hintaprofiiliin

Otetaan ensin erityisen havainnollinen hypoteesi: myydään aurinkosähkö valikoidusti korkealla hinnalla, mutta myöhempi kulutus ei ole hintavalikoitua. Sen odotettu spot-hinta on siis kuukauden yleinen keskihinta A.

Pörssisähkössä myöhemmän kilowattitunnin odotettu energiakustannus on silloin A. Hybridissä:

A + F − A = F

Hybridissä neutraalisti ajoitetun myöhemmän ostokilowattitunnin odotettu energiakomponentti palautuu siis perushintaan F.

Jos G tarkoittaa muita tästä verkko-ostosta syntyviä muuttuvia kustannuksia, myy-nyt-ja-kuluta-myöhemmin -päätöksen odotusarvon yksinkertainen kynnys on tässä erityistapauksessa:

Pörssi:  myyntitulo > (A + G) × verokerroin
Hybridi: myyntitulo > (F + G) × verokerroin

Tämä ei tarkoita, että hybridi loisi ilmaisen arbitraasin. Se kertoo vain, että jos päätös kasvattaa verkosta ostettavaa energiamäärää, pörssissä lisäkilowattitunnin kuukausitason lähtöhinta on A ja hybridissä F.

100 kWh:n esimerkki

Käytetään seuraavia havainnollistavia oletuksia:

• aurinkosähkön myyntikorvaus nyt: 25 snt/kWh
• kuukauden spot-keskiarvo A: 15 snt/kWh
• hybridin perushinta F: 7 snt/kWh
• tässä esimerkissä G: 6 snt/kWh muuttuva verkkokulu
• ostopuolen ALV: 25,5 %, kerroin 1,255
• myytävä ja myöhemmin kulutettava energia: 100 kWh

Tässä laskuesimerkissä ostopuolen yksikköhinnat käsitellään ennen ALV:tä ja 25 snt/kWh myyntikorvaus sellaisenaan saatavana tulona. Jos todelliseen sopimukseen kuuluu lisäksi sähkövero, ostomarginaali, myyntimarginaali tai muita muuttuvia eriä, ne on lisättävä oikealle puolelle laskua eikä samaa marginaalia pidä laskea kahteen kertaan.

Takaisinosto keskimääräisellä hinnalla

Pörssisähkössä 100 kWh:n myöhempi osto maksaa odotusarvoisesti:

100 × (0,15 + 0,06) × 1,255 = 26,355 €

Myyntitulo on 25 euroa, joten myynnin ja myöhemmän oston nettotulos verrattuna suoraan omakäyttöön on:

25,00 − 26,355 = −1,355 € ≈ −1,36 €

Hybridissä neutraalisti ajoitetun takaisinoston energiakomponentti on odotusarvoisesti F = 7 snt/kWh:

100 × (0,07 + 0,06) × 1,255 = 16,315 €

ja nettotulos:

25,00 − 16,315 = +8,685 € ≈ +8,69 €

Sopimusten välinen ero on:

100 × (0,15 − 0,07) × 1,255 = 10,04 €

Tämä 10,04 euroa ei ole aurinkosähköstä syntyvä erityinen optimointibonus. Se on juuri tämän kuukauden A − F-hintatasoero 100 verkosta ostetulle kilowattitunnille. Jos A olisi F:ää alempi, merkki kääntyisi.

Entä jos takaisinosto voidaan ajoittaa 5 snt/kWh vartille?

Jos järjestelmä ei jätä takaisinostoa keskimääräiseen ajankohtaan vaan pystyy valitsemaan myöhemmän 5 snt/kWh vartin, molemmat sopimukset hyötyvät tästä ajoituksesta yhtä paljon.

Pörssisähkössä:

25,00 − 100 × (0,05 + 0,06) × 1,255
= +11,195 € ≈ +11,20 €

Hybridissä myöhemmän vartin marginaalinen energiakomponentti on:

5 + 7 − 15 = −3 snt/kWh

Kun 6 snt/kWh verkkokulu lisätään, oston kokonainen esimerkkikustannus ennen ALV:tä on 3 snt/kWh:

25,00 − 100 × (−0,03 + 0,06) × 1,255
= +21,235 € ≈ +21,24 €

Halvan 5 sentin takaisinostovartin valinta paransi molempien tulosta täsmälleen saman verran verrattuna keskimääräiseen 15 sentin takaisinostoon:

100 × (0,15 − 0,05) × 1,255 = 12,55 €

Hybridin ja pörssin välinen ero pysyi edelleen samana 10,04 eurossa. Tämä näyttää käytännössä, että ajoitushyöty on sama molemmissa ja sopimusero on erillinen A − F -tasoero.

100 kWh verrattuna suoraan omakäyttöön	Pörssi	Hybridi	Hybridin ero pörssiin
Takaisinosto keskimäärin 15 snt/kWh	−1,36 €	+8,69 €	+10,04 €
Takaisinosto valitaan 5 snt/kWh vartille	+11,20 €	+21,24 €	+10,04 €

Tämä ei ole ilmainen rakenteellinen hybridietu

Esimerkin A = 15 ja F = 7 kuvaa hybridille poikkeuksellisen suotuisaa kuukautta: etukäteen sovittu perushinta on jäänyt selvästi toteutunutta markkinakeskiarvoa alemmaksi.

Jos seuraavana kuukautena A = 5 ja F = 7, A − F onkin −2 snt/kWh ja sama sopimustaso vaikuttaa päinvastaiseen suuntaan. Hybridin perushintaan sisältyy käytännössä myyjän hinnoittelemaa markkina- ja riskinäkemystä; jälkikäteen havaittu A − F-etu ei ole ilmainen tai automaattisesti toistuva ominaisuus.

Fyysinen mahdollisuus ratkaisee myös

Laskenta ei vielä tarkoita, että 100 kWh olisi todellisuudessa helposti siirrettävissä tällä tavalla. Aurinkotuotantoa pitää olla juuri korkean myyntihinnan aikana ja talossa pitää olla vastaava määrä joustavaa kulutusta, joka voidaan siirtää myöhemmäksi ilman haittaa.

Aurinkotuotanto painottuu päiväsaikaan, kun taas korkeimmat markkinahinnat voivat osua muihin ajankohtiin. Siksi todellinen hyöty pitää laskea oman tuotanto- ja kulutusdatan perusteella.

Entä kuukauden keskiarvo A, jota ei vielä tiedetä?

Jos takaisinosto ajoitetaan tietylle tunnetulle vartille, hybridin marginaalinen energiakustannus sisältää termin Pᵢ + F − A. Kuukauden lopullista A:ta ei tiedetä päätöshetkellä, joten järjestelmä joutuu käyttämään siitä arviota.

Edellä käytetyssä erityistapauksessa, jossa myöhemmän oston oletetaan olevan hintaan nähden neutraali ja sen odotusarvo vastaa kuukauden keskihintaa, A kumoutuu odotusarvossa ja hybridin energiakomponentiksi jää F. Tämä on kuitenkin mallioletus, ei lupaus siitä, että todellinen myöhempi kulutus osuisi täydellisesti kuukauden keskiarvoon.

Akku lisää vaihtoehtoja, mutta ei muuta perusmatematiikkaa

Akun kanssa vaihtoehtoja tulee lisää: energia voidaan käyttää nyt, myydä, varastoida tai purkaa myöhemmin. Lataus- ja purkuhäviöt, kapasiteetti ja syklit ovat samoja riippumatta sähkösopimuksesta.

Sopimus voi silti vaikuttaa rajapäätökseen silloin, kun akun käyttö muuttaa verkosta ostettavaa kokonaismäärää Q. Tällöin sama F − A-termi tulee mukaan päätökseen aivan kuten aurinkosähkön omakäyttö-vastaan-myynti -vertailussa.

Koko sarjan johtopäätös

Kysymys	Pörssi vs. hybridi
Mille vartille siirrän saman 1 kWh:n?	Ajoituslogiikka on sama.
Kuinka suuri on kuukauden yleisen hintatason riski?	Ero on F:n ja A:n suhteessa.
Kuinka paljon sähköä ostan verkosta?	F − A voi vaikuttaa, jos Q muuttuu.
Käytänkö aurinkosähkön itse vai myynkö?	Voi erota, jos päätös muuttaa verkko-oston määrää.
Tehopiikkien hallinta	Sama fyysinen ongelma kummassakin.
COP, lämpövarasto ja mukavuus	Samat fyysiset rajoitteet kummassakin.
Akun häviöt ja kapasiteetti	Sama fysiikka; sopimus voi vaikuttaa rajapäätökseen Q:n muuttuessa.

Sarjan rakenne voidaan tiivistää kolmeen kysymykseen: ajoitus, hintariski ja energiamäärä.

Kiinteän energiamäärän ajoitus toimii pörssissä ja lineaarisessa kulutusvaikutushybridissä samalla spot-logiikalla. Sopimuksella valitaan kuukauden yleisen hintatason riskiä. Ja kun päätös muuttaa verkosta ostettavaa energiamäärää, sopimuksen F − A-taso voi aidosti vaikuttaa käytä-, myy- tai varastoi-päätökseen.

Tämä liittyy myös laajempaan HEOMF-ajatteluun: aurinkopaneelit, akku ja sähkösopimus ovat järjestelmän osia. Optimointi syntyy vasta siitä, miten niitä ohjataan yhdessä hinnan, tehon ja fyysisten rajoitteiden kanssa.

Sarjan pääsivulta löydät kaikki kolme osaa.

Päivitetty syyskuussa 2026. Tämä artikkeli on kirjoitettu olennaisilta osin uudelleen. Sarjan alkuperäinen versio esitti pörssisähkön ja hybridin kahtena eri optimointijärjestelmänä. Kulutusvaikutuksen matematiikka osoittaa, että kun verkosta ostettava energiamäärä pysyy samana, ajoituskannustin on molemmissa sama. Tämä versio johtaa asian kaavoista.

Ensimmäisessä osassa erotettiin toisistaan sopimuksen hintariski ja kulutuksen ajoitus. Tässä osassa katsotaan, miksi tämä jako toimii.

Tämä on sarjan teknisin artikkeli, mutta samalla sen selkeyttävin. Kun kulutusvaikutus kirjoitetaan auki, pörssisähkön ja kulutusvaikutuksellisen hybridin suhde voidaan esittää yhdellä hyvin yksinkertaisella identiteetillä.

Miten kulutusvaikutus lasketaan?

Kulutusvaikutuksellisessa hybridissä energiahinta muodostuu sovitusta energian perushinnasta ja kuukausittaisesta kulutusvaikutuksesta. Sopimuksessa voi lisäksi olla kuukausimaksuja ja muita sopimuskohtaisia eriä, mutta ne eivät muuta tässä tarkasteltavaa ajoitusmatematiikkaa.

Kulutusvaikutus voidaan kirjoittaa näin:

kulutusvaikutus
= oman kulutuksen spot-hinnoilla painotettu keskihinta
  − kuukauden painottamaton spot-keskiarvo

Jos kulutus painottuu kuukauden halvoille varteille, kulutusvaikutus on negatiivinen ja laskee hybridin energiahintaa. Jos kulutus painottuu kalliille varteille, vaikutus on positiivinen.

Merkinnät

• Pᵢ = varttitunnin i spot-hinta
• qᵢ = varttitunnin i verkkokulutus
• Q = Σqᵢ = kuukauden kokonaiskulutus verkosta
• A = kuukauden painottamaton spot-keskiarvo
• F = hybridin sovittu energian perushinta

Oman kulutuksen spot-hinnoilla painotettu keskihinta on:

(Σ qᵢ·Pᵢ) / Q

ja kulutusvaikutus:

(Σ qᵢ·Pᵢ) / Q − A

Kahden sopimuksen energiakustannus

Jätetään hetkeksi perusmaksut, verkkopalvelu, verot ja mahdolliset toisistaan poikkeavat myyntimarginaalit sivuun. Tarkastellaan vain sitä energian hintarakennetta, jota kulutuksen ajoitus muuttaa.

Pörssisähkössä jokainen vartti arvotetaan sen omalla spot-hinnalla:

C_pörssi = Σ qᵢ·Pᵢ

Hybridissä maksetaan perushinta jokaisesta ostetusta kilowattitunnista ja siihen lisätään kulutusvaikutus:

C_hybridi
= F·Q + ((Σ qᵢ·Pᵢ)/Q − A)·Q
= F·Q + Σ qᵢ·Pᵢ − A·Q
= Σ qᵢ·Pᵢ + Q·(F − A)

Siksi koko sopimusvertailun keskeinen identiteetti on:

C_hybridi − C_pörssi = Q·(F − A)

Saman kulutusprofiilin energiakustannusten ero riippuu siis yhdestä termistä: verkosta ostetusta kokonaisenergiasta ja siitä, miten hybridin perushinta F osuu suhteessa kuukauden toteutuneeseen spot-keskiarvoon A.

Seuraus 1: sama energiamäärä, sama ajoitusoptimi

Oletetaan, että verkosta ostettava kokonaismäärä Q on kiinteä ja päätetään vain, mille varteille tämä kulutus sijoitetaan. F ei riipu omasta ajoituksesta, eikä myöskään markkinan kuukausikeskiarvo A.

Tällöin Q·(F − A) on vakio. Jos myös käytettävissä olevat fyysiset vaihtoehdot ja rajoitteet ovat samat, pörssin ja hybridin kustannusfunktiot saavat miniminsä samassa kulutusprofiilissa.

Sama näkyy vartin marginaalikustannuksesta:

• pörssissä: Pᵢ
• hybridissä: Pᵢ + F − A

Erotus F − A on sama joka vartille. Se siirtää koko hintakäyrää ylös tai alas, mutta ei muuta varttien keskinäistä järjestystä.

Jos esimerkiksi 1 kWh siirretään 25 snt/kWh maksavalta vartilta 5 snt/kWh vartille, energiakustannus pienenee 20 senttiä sekä pörssissä että hybridissä. Tässä ei ole sopimuskohtaista optimointieroa.

Seuraus 2: kun F = A, energiakomponentit ovat identtiset

Jos hybridin perushinta osuu täsmälleen kuukauden toteutuneeseen spot-keskiarvoon, sijoitetaan F = A peruskaavaan:

C_hybridi − C_pörssi
= Q·(F − A)
= Q·0
= 0

Kun vertailtavissa tuotteissa muut energiahintaan liittyvät marginaalit ja maksut jätetään sivuun, sama kulutusprofiili tuottaa tällöin saman energiakustannuksen kummassakin sopimuksessa.

Tämän ei tarvitse tarkoittaa, että yksittäinen kulutus osuu kuukauden keskihintaan. Jos A = 7 ja F = 7, hybridin marginaalinen energiakustannus on 5 sentin vartilla:

5 + 7 − 7 = 5 snt/kWh

ja 18 sentin vartilla:

18 + 7 − 7 = 18 snt/kWh

Kun F = A, hybridin kuukausitason siirtymä katoaa kokonaan. Jäljelle jää sama varttihinta kuin pörssisähkössä.

Mitä tämä korjaa sarjan alkuperäisestä versiosta?

Sarjan alkuperäinen toinen osa kuvasi pörssin ja hybridin kahtena eri optimointijärjestelmänä. Se oli liian pitkälle viety tulkinta.

• Ei “vartti vastaan koko profiili”. Kuukausi on hybridissä laskentajakso, mutta kulutusvaikutus muodostuu samoista varttihinnoista ja omasta varttikohtaisesta kulutuksesta.
• Ei suoraa vastaan epäsuoraa optimointia. Kun ostettava energiamäärä pysyy samana, F − A ei muuta varttien keskinäistä edullisuusjärjestystä.
• Halvoille varteille siirtäminen parantaa molempia. Jos kulutusta siirretään aidosti kuukauden halvemmille varteille, oman kulutuksen painotettu keskihinta laskee määritelmän mukaan.

Yksi tärkeä rajaus: lineaarinen kulutusvaikutus

Johtopäätös pätee sellaiselle kulutusvaikutustuotteelle, jossa kulutusvaikutus on suoraan oman painotetun spot-keskihinnan ja kuukauden spot-keskiarvon erotus eikä vaikutukselle ole asetettu epälineaarista kattoa, lattiaa tai muuta porrastusta.

Jos jokin sopimustuote rajoittaa kulutusvaikutusta tai käyttää muuta kuin lineaarista laskentaa, kustannusfunktio voi muuttua ja myös optimointiin voi syntyä sopimuskohtaisia piirteitä. Siksi oman tuotteen ehdot kannattaa tarkistaa ennen tämän mallin soveltamista sellaisenaan.

Entä jos verkosta ostettava energiamäärä muuttuu?

Tähän asti Q on pidetty vakiona. Jos päätös muuttaa myös verkosta ostettavan sähkön kokonaismäärää, termi Q·(F − A) ei enää ole vakio. Silloin sopimusten välillä voi syntyä aito ero esimerkiksi aurinkosähkön oman käytön, myynnin tai akun rajapäätöksissä.

Juuri tätä käsitellään sarjan kolmannessa osassa.

Sarjan pääsivulta löydät kaikki kolme osaa.

Päivitetty syyskuussa 2026. Tämä artikkeli on kirjoitettu olennaisilta osin uudelleen. Sarjan alkuperäinen versio kuvasi pörssisähkön ja kulutusvaikutuksellisen hybridin optimointilogiikan liian erilaisina. Kulutusvaikutuksen tarkempi tarkastelu osoittaa, että kun verkosta ostettava energiamäärä pysyy samana, kulutuksen ajoituskannustin on molemmissa sama. Tämä versio perustuu korjattuun malliin.

Sähkösopimuksia vertaillaan yleensä yksinkertaisella tavalla: katsotaan hintaa ja valitaan halvemmalta näyttävä vaihtoehto. Se kuulostaa järkevältä, mutta pörssisähkön ja kulutusvaikutuksellisen hybridin tapauksessa vertailu sekoittaa helposti kaksi eri päätöstä toisiinsa.

Kotitalouden sähkökustannus ei synny vain siitä, mitä sähkö maksaa. Merkitystä on myös sillä, milloin sähköä käytetään, kuinka paljon sitä käytetään ja miten kulutus jakautuu vuoden aikana. Sama sopimus voi siksi tuottaa kahdelle taloudelle hyvin erilaisen lopputuloksen.

Tämän sarjan uusi lähtökohta on yksinkertainen:

Sähkösopimuksen valinta ja kulutuksen optimointi ovat kaksi eri päätöstä. Ne kannattaa erottaa toisistaan.

Kaksi eri päätöstä

1. Sopimuspäätös: kuka kantaa kuukauden yleisen hintatason riskin?
   Kannanko itse toteutuvan spot-hintatason vai suojaanko sitä etukäteen sovitulla perushinnalla?
2. Optimointipäätös: milloin käytän sähköä kuukauden sisällä?
   Ajoitanko joustavat kuormat halvoille varttitunneille vai en?

Nämä sekoittuvat helposti, koska molempia kutsutaan arkikielessä sähkön hinnan optimoinniksi. Ensimmäinen on ennen kaikkea hintariskipäätös. Toinen on kulutusprofiilia koskeva päätös.

Kun verkosta ostettava energiamäärä pysyy samana, pörssisähkön ja lineaarisen kulutusvaikutushybridin välinen sopimusvalinta ei muuta varttien keskinäistä edullisuusjärjestystä. Halpa vartti on halpa kummassakin.

Mistä ero käytännössä syntyy?

Sähkölaskuun kuuluu energian hinnan lisäksi verkkopalvelun ja verojen kaltaisia kustannuksia. Tässä sarjassa vertaillaan ensisijaisesti energiasopimuksen osuutta, koska juuri siinä pörssisähkö ja hybridi eroavat toisistaan.

Pörssisähkössä oma kulutus arvotetaan toteutuneilla spot-hinnoilla. Kulutusvaikutuksellisessa hybridissä energian hinta muodostuu sovitusta perushinnasta ja kuukausittaisesta kulutusvaikutuksesta.

Kulutusvaikutus riippuu siitä, mille varttitunneille oma kulutus osuu suhteessa kuukauden spot-hintoihin. Halvoille varteille painottuva kulutus laskee vaikutusta ja kalliille varteille painottuva kulutus nostaa sitä.

Hybridi ei siis poista kulutuksen ajoituksen kannustinta. Se säilyttää sen ja vaihtaa samalla sen kuukausitason, jonka ympärille oma kulutusprofiili asettuu.

Hybridi on ennen kaikkea hintasuojaus

Kilpailu- ja kuluttajavirasto on kuvannut kulutusvaikutussopimuksia samasta näkökulmasta: ne säilyttävät kannustimen siirtää kulutusta edullisempiin ajankohtiin, mutta tasaavat samalla markkinahinnan kuukausittaista vaihtelua.

Yksinkertaistettuna kulutusvaikutuksellinen hybridi voidaan ajatella näin:

kuukauden yleisen spot-hintatason suojaus + pörssisähkön kaltainen kulutusjoustokannustin

Se ei siis ole toinen optimointijärjestelmä. Tässä sarjassa käsitellyssä lineaarisessa mallissa se on pörssihinnoittelun kaltainen kulutusprofiili, jonka kuukausitason lähtöpiste on korvattu ennalta sovitulla perushinnalla.

Sähkölämmitteisessä talossa talvi painaa paljon

Vuoden keskihinta voi olla sähkölämmitteiselle talolle huono vertailumittari, jos kulutus painottuu voimakkaasti talveen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa 70 prosenttia kulutuksesta osuu talvikaudelle ja 30 prosenttia muulle vuodelle, talven hintatasolla on vuosikustannukseen paljon suurempi vaikutus kuin pelkkä vuosikeskiarvo kertoo.

Siksi myös sopimuksen hintasuojaus on euromääräisesti merkittävin siellä, missä kulutusta on paljon. Sama pätee optimointiin: joustavan lämmityksen, käyttöveden ja sähköauton latauksen ajoituksella on enemmän merkitystä talossa, jossa näitä kuormia todella on.

Sama sopimus toimii eri taloissa eri tavalla

Sopimuksen toimivuus riippuu vahvasti kulutuksen määrästä ja profiilista.

• Sähkölämmitteinen omakotitalo: suuri talvikulutus, paljon mahdollisesti joustavia kuormia ja suuri altistus kuukauden yleiselle hintatasolle. Sekä suojauksella että ajoituksella voi olla paljon euromääräistä merkitystä.
• Kerrostalo tai kaukolämmitteinen asunto: pienempi sähkönkulutus ja yleensä vähemmän suuria joustavia kuormia. Sekä sopimusvalinnan että automaattisen optimoinnin euromääräinen vaikutus voi jäädä pienemmäksi.

Kyse ei ole siitä, että optimointimatematiikka olisi taloissa erilainen. Taloilla on eri määrä kulutusta, eri määrä joustoa ja erilainen riski.

Miksi “sopimus ei ratkaise” oli liian jyrkkä väite?

Sarjan alkuperäinen teesi oli, että sopimus ei ratkaise vaan optimointi ratkaisee. Se meni liian pitkälle.

Sopimus voi ratkaista paljonkin euroissa. Jos hybridin perushinta osuu selvästi kuukauden toteutuneen spot-keskiarvon alapuolelle, hybridi voi olla pörssiä edullisempi samalla kulutusprofiililla. Jos perushinta osuu sen yläpuolelle, hybridi on vastaavasti kalliimpi.

Tämä hintatason ero on eri asia kuin kulutuksen ajoittamisen hyöty. Siksi sarjan tarkempi teesi on:

Sopimus valitsee, kuinka suuren kuukausitason hintariskin kannat. Optimointi valitsee, miten hyvin kulutusprofiilisi asettuu markkinahintoihin. Kun ostettava energiamäärä muuttuu, sopimuksen hintataso voi lisäksi vaikuttaa siihen, kuinka paljon sähköä verkosta kannattaa ostaa.

Seuraavassa osassa

Seuraavassa artikkelissa kulutusvaikutuksen matematiikka puretaan auki. Siitä nähdään suoraan, miksi kiinteän energiamäärän ajoitusoptimi on pörssissä ja hybridissä sama ja mitä tapahtuu erikoistapauksessa, jossa hybridin perushinta osuu täsmälleen kuukauden spot-keskiarvoon.

Sarjan pääsivulta löydät kaikki kolme osaa.