Mitä vuosi dataa kertoo ennen optimointia

Ennen kuin rakennetaan mitään, katsotaan mitä on.

Tämä artikkeli on lähtötilanteen analyysi. Aineisto kattaa noin vuoden — 14.4.2025 alkaen huhtikuun 2026 alkuun — ja se on kerätty vanhan järjestelmän aikana, ennen kuin uusi EnergyHub on pystyssä. Uusi järjestelmä on tätä kirjoittaessa vielä rakenteilla. Sarja dokumentoi rakentamista kun se tapahtuu.

Data tulee kolmesta lähteestä: verkosta ostettu sähkö 15 minuutin resoluutiolla, verkkoon myyty sähkö samalla resoluutiolla ja aurinkovoimalan tuotantodata. Hintalaskelmissa käytetään spot-hintaa, 0,4 snt/kWh marginaalia ja siirto- sekä verokuluja yhteensä noin 4,74 snt/kWh. Käytännössä jokainen itse käytetty aurinkokilowattitunti korvaa siis ostosähköä noin 5,14 sentin lisäkustannuksella spothinnan päälle. Verkkoon myyty kilowattitunti saa pelkän spot-hinnan — ilman siirtoa, ilman veroja, ilman mitään muuta.

Tästä seuraa yksi koko sarjan keskeisimmistä havainnoista, ja se näkyy datassa heti.

Ensimmäinen havainto: energiaa tuotetaan paljon, mutta arvo jää osin hyödyntämättä

Vuoden mittausjaksolla 13,2 kWp aurinkovoimala tuotti noin 12 800 kWh. Se on merkittävä määrä — enemmän kuin puolet talon vuosikulutuksesta. Mutta kun katsotaan minne tuo energia meni, kuva muuttuu.

Itse käytettiin noin 4 600 kWh — se on 36 prosenttia tuotannosta. Loput, noin 8 600 kWh, meni verkkoon myyntiin.

Taloudellisesti ero on merkittävä. Itse käytetty aurinkosähkö oli arvoltaan keskimäärin 11,4 snt/kWh — se korvasi ostosähköä, johon sisältyy siirto ja verot. Verkkoon myyty sähkö sai keskimäärin 3,3 snt/kWh. Hintaero on lähes nelinkertainen.

Vuoden aurinkosähkön kokonaisarvo oli noin 812 euroa, josta oman käytön osuus oli 526 euroa ja myynnin osuus vain 286 euroa — vaikka myyntiin meni kaksi kolmasosaa tuotannosta.

Tämä on tärkein yksittäinen luku koko analyysissa. Aurinkosähkön arvo ei synny tuotantomäärästä. Se syntyy siitä, kuinka suuri osa tuotannosta saadaan käytettyä oikeaan aikaan omassa kuormassa.

Toinen havainto: kulutus ei ole tasainen — ja optimointiongelma vaihtelee vuodenajan mukaan

Vuosikulutus oli noin 22 700 kWh. Se kuulostaa yhdeltä luvulta, mutta kätkee alleen kaksi täysin erilaista optimointiongelmaa.

Tammikuu 2026 oli yksi kuukausi. Kulutus oli 3 800 kWh, ostosähkön kustannus 713 euroa. Aurinkotuotantoa kertyi vain 153 kWh — käytännössä nolla. Nettokustannus oli lähes sama kuin ostokustannus.

Heinäkuu 2025 oli toinen kuukausi. Kulutus oli 976 kWh, mutta aurinkovoimala tuotti 2 206 kWh — yli kaksi kertaa enemmän kuin talo kulutti. Ostosähköä tarvittiin vain 399 kWh, lasku oli 31 euroa, ja verkkoon myytiin 1 629 kWh myyntituloin 41 euroa. Kuukauden nettotulos oli siis plussan puolella: myyntitulot ylittivät ostokustannukset.

Kesällä korostuu aurinkosähkön oma käyttö. Talo kuluttaa vähän, aurinko tuottaa paljon — ja silti heinäkuussa omakäyttöaste oli vain 26 prosenttia. Kolme neljästä aurinkokilowattitunnista meni verkkoon kesälläkin, usein tunteina jolloin spot-hinta oli matala tai negatiivinen.

Talvella kuorma on täysin eri luokkaa. Tammikuun päiväkulutuksen keskiarvo oli 123 kWh — lähes neljä kertaa enemmän kuin heinäkuussa. Aurinkotuotantoa ei juuri ole, hinta vaihtelee ja tehopiikit kasvavat.

Sama optimointilogiikka ei toimi molemmissa tilanteissa. Kesällä tavoite on saada oma kuorma käymään silloin kun aurinkoa on. Talvella tavoite on siirtää kuormia halvemmille tunneille ja pitää tehopiikit kurissa. Järjestelmä joka ei tunnista tätä eroa optimoi väärin puoli vuotta.

Kolmas havainto: tehopiikit kertovat enemmän kuin vuosikulutus

Kokonaiskulutus kertoo paljon, mutta ei kerro milloin kuorma osuu yhteen.

15 minuutin resoluutiolla tarkasteltuna korkein yksittäinen tehopiikki oli 18,1 kW — tammikuussa, yöllä, ilman aurinkoa. Lähes kaikki top-20 tehopiikit ajoittuivat talvikuukausiin ja tilanteisiin joissa aurinkotuotantoa ei ollut lainkaan.

Mutta kuviossa näkyy myös outlier-pisteitä yli 12 kW plus-lämpötilan puolella — siis tilanteissa joissa lämmitystarve ei ole suuri. Todennäköinen selitys on sauna ja lämmin käyttövesi samaan aikaan. Saunan kiukaan teho on 9 kW, ja jos käyttövesivaraaja lämpenee samalla hetkellä, yhteistä kuormaa kertyy helposti 11–14 kW pelkästään näistä kahdesta. Auton lataus lisää vielä 3,6 kW jos se sattuu käymään samaan aikaan.

Tämä on tehopiikkien ydin: ne eivät synny yhdestä laitteesta, vaan kuormien päällekkäisyydestä. Kukaan ei suunnittele ”sauna + käyttövesi + lataus samaan aikaan” — se vain tapahtuu. Ja juuri siksi tehopiikkien hallinta on koordinointiongelma, ei yksittäisen laitteen ohjausta.

Kesällä tilanne oli erilainen. Elokuun korkein kuormituspiikki oli 17,0 kW — ja samaan hetkeen tuotettiin 1,8 kW aurinkoa, joten verkosta otettu teho oli noin 15,2 kW. Aurinko leikkasi huippua vain marginaalisesti. Tässäkin tapauksessa kuorma syntyi todennäköisesti samoista syistä: sauna, käyttövesi tai lataus samaan aikaan.

Kolme tavoitetta — hinta, aurinko ja teho — eivät automaattisesti tue toisiaan. Ne voivat aktiivisesti sotia keskenään.

Neljäs havainto: aurinko paistaa kun sähkö on halpaa

Hintatarkastelussa näkyy kiinnostava asymmetria.

Aurinkotuotantotunneilla spot-hinta oli keskimäärin 4,7 snt/kWh — selvästi alle vuoden keskiarvon. Aurinko tuottaa siis eniten juuri silloin kun sähkö on muutenkin halpaa markkinalla.

Itse käytetty aurinkosähkö on silti aina arvokkaampaa kuin myyty — koska se korvaa ostosähköä johon sisältyy spot-hinnan lisäksi siirtomaksu, verot ja ALV. Tässä järjestelmässä itse käytetty kilowattitunti vastaa noin 11,4 snt/kWh säästöä, kun myyty kilowattitunti tuo vain 3,3 snt/kWh. Oman käytön arvo on lähes nelinkertainen myyntiin verrattuna — joten omaa tuotantoa kannattaa aina suosia.

Osa kulutuksesta on kuitenkin pakko ostaa verkosta. Siinä kohtaa ratkaisee hinta: kalliit tunnit vältetään, halvat suositaan — riippumatta siitä mihin vuorokaudenaikaan ne osuvat. Tämä on se lisäsäästö jota pelkkä aurinkosähkön oma käyttö ei tuota.

Mitä tämä tarkoittaa optimoinnin kannalta

Skenaarioanalyysi näyttää potentiaalin selkeästi. Jos omakäyttöaste nousisi nykyisestä 36 prosentista 50 prosenttiin, lisäarvo olisi noin 142 euroa vuodessa. 60 prosentin omakäyttöasteella lisäarvo olisi lähes 245 euroa.

Nämä luvut ovat realistisia — mutta ne edellyttävät kuormansiirtoa joka toimii koordinoidusti, ei satunnaisesti. Ja siinä tulee vastaan ongelma josta Osa 0:ssa puhuttiin: vanhalla järjestelmällä en uskaltanut lisätä älykkäämpää kuormansiirtoa, koska en tiennyt miten se sopisi olemassa oleviin logiikkoihin.

Data on selkeä. Mahdollisuus on selkeä. Estäjänä on arkkitehtuuri — tai sen puute.

Yhteenveto lähtötilanteesta

Mittari	Arvo
Vuosikulutus	22 700 kWh
Aurinkotuotanto	12 800 kWh
Omakäyttöaste	36 %
Ostosähkön kustannus	2 522 €/vuosi
Aurinkosähkön myyntitulo	286 €
Aurinkosähkön oman käytön arvo	526 €
Korkein 15 min tehopiikki	18,1 kW
Kallein kuukausi	tammikuu 2026: 713 €
Halvin kuukausi	heinäkuu 2025: 31 €

Tämä on tilanne ennen uutta järjestelmää. Ei huono — mutta selvästi parempi on mahdollinen, jos optimointi tehdään hallitusti.

Seuraavissa osissa katsotaan miten. Ensin arkkitehtuuripäätökset — ne valinnat jotka tehdään ennen koodia.

Seuraavaksi: Osa 2 — Arkkitehtuuripäätökset. Miksi kerrosmalli, miksi Node-RED, ja mitä tarkoittaa ohjausvastuu käytännössä.

Tämän artikkelin data on analysoitu Python-pohjaisella laskentaskriptillä.